Puustelli

Se oli viime juhannus, kun ensimmäistä kertaa kävin siskon miehen kanssa kurkkimassa talon pihapiiriä. Se tuntui jo silloin niin tutulta.

Olin etsinyt taloa varmaan vuoden verran, välillä poikaystävän kanssa, lopulta yksin. Monet ummehtuneet ja purkukuntoiset talot kävin läpi, yksi jopa ilman sisävessaa. Lopulta myyntiin tuli kotipaikkani naapurikunnasta v. 1959 seurakunnan rakennuttaman lukkarin puustelli.

Kävin katsomassa taloa välittäjän kanssa kaksi kertaa, jonka jälkeen jätin tarjouksen. Viikkoa myöhemmin löysin itseni allekirjoittamasta kauppakirjoja. Kuukautta myöhemmin tila siirtyi minun nimiini ja mittava pintaremontti alkoi.

Kaksi kuukautta kestävän remontin aikana, olin päivät töissä ja illaksi ajoin 35km "raksalle", nukuin jos ehdin, tietokoneesta ja tv:stä ei vilaustakaan, sosiaalinen elämä 0. Remontissa kaikki sisäpinnat uusittiin lattiasta kattoon, mukana auttamassa olivat vanhemmat, sisarukset ja poikaystävä.

Talohankkeeseeni kohdistui paljon epäilyjä, koska olin ostamassa sitä yksin ja pieneltä paikkakunnalta. Monet olivat kauhuissaan miksi ihmeessä sinne kauas! - kauas mistä ? Lopulta yksi toisensa jälkeen epäilyt hälvenivät, ehkä asumiseeni maalla totuttiin.

Nyt olen alkanut tutustumaan tähän taloon ja viihdyn täällä mainiosti! Istuessani keittiössä pirtin pöydän ääressä ja katsellessani ulos pihamaalle, näen koskemattoman, valkoisena hohtavan maan ja oravan kiipeilevän puussa. Ihana rauha valtaa mielen ja tuskin muistan kaupungin harmautta, asfalttiviidakkoa ja naapurin jumputtavaa amispoikaa.