Hiljaiseloa

Bloggaaminen on hieman jäänyt, työkiireiden vuoksi. Aamusta iltaan töissä, kotona takkaan tulet ja iisulle ruokaa. Saunaan ja nukkumaan. Siinä tämän tytön viikko, näin kiteytettynä. Tänään olisi tarkoituksena etsiä jouluvaloja vintistä, mutta työt kutsuvat taas parin tunnin kuluttua..

Iisa on kotiutunut hyvin, ja olimme jo yökylässä kaupungissa männäviikolla. Tosin oli kissa onnellinen päästessään, pois kuljetushäkistä ja autosta, omaan kotiin.

Hyvää ensimmäistä Adventtia kaikille !

glögiä ja suklaahippuja

Ihana vapaapäivä! Nukuttiin iisan kanssa hyvin, aamusta touhuttiin omia ja päivällä käytiin mummilassa. Kotona on juotu glögiä ja syöty suklaata, poltettu takoissa tulta ja ripoteltu tuikkukynttilöitä ympäri taloa. Illaksi suunnitelmissa poikaystin kanssa oleilua ja saunomista. Tänään saan vielä uuden sängyn, siitä lisää myöhemmin..

IISA

Olin eilen aamuvuorossa. Vessassa käydessä kurkkasin firman postilaatikkoon, jossa lojui uusin paikallislehti. Nappasin lehden mukaani ja heitin sen toimiston pöydälle.

Kun olin lähdössä kahden aikaan kotiin, vilkaisin pikaisesti vielä lehden läpi. "Annetaan" palstalta sitten löysin Iisan. Puoliangora. Norjalaisen metsäkissan jälkeläisiä. Hain Iisan parinkymmenenkilometrin päästä, harvahiuksiselta mummolta, joka kuuli huonosti ja syötti kitkerää kakkua. Koko matkan kotiin se vierasti ja pelkäsi, illalla jo purputti (lue: kehräsi) sylissä. Tänään kun tulin töistä, se odotti eteisessä. Toin sille tuliaisiksi violetin samettikaulapannan. Nyt me ollaan jo kamuja!

Puustelli

Se oli viime juhannus, kun ensimmäistä kertaa kävin siskon miehen kanssa kurkkimassa talon pihapiiriä. Se tuntui jo silloin niin tutulta.

Olin etsinyt taloa varmaan vuoden verran, välillä poikaystävän kanssa, lopulta yksin. Monet ummehtuneet ja purkukuntoiset talot kävin läpi, yksi jopa ilman sisävessaa. Lopulta myyntiin tuli kotipaikkani naapurikunnasta v. 1959 seurakunnan rakennuttaman lukkarin puustelli.

Kävin katsomassa taloa välittäjän kanssa kaksi kertaa, jonka jälkeen jätin tarjouksen. Viikkoa myöhemmin löysin itseni allekirjoittamasta kauppakirjoja. Kuukautta myöhemmin tila siirtyi minun nimiini ja mittava pintaremontti alkoi.

Kaksi kuukautta kestävän remontin aikana, olin päivät töissä ja illaksi ajoin 35km "raksalle", nukuin jos ehdin, tietokoneesta ja tv:stä ei vilaustakaan, sosiaalinen elämä 0. Remontissa kaikki sisäpinnat uusittiin lattiasta kattoon, mukana auttamassa olivat vanhemmat, sisarukset ja poikaystävä.

Talohankkeeseeni kohdistui paljon epäilyjä, koska olin ostamassa sitä yksin ja pieneltä paikkakunnalta. Monet olivat kauhuissaan miksi ihmeessä sinne kauas! - kauas mistä ? Lopulta yksi toisensa jälkeen epäilyt hälvenivät, ehkä asumiseeni maalla totuttiin.

Nyt olen alkanut tutustumaan tähän taloon ja viihdyn täällä mainiosti! Istuessani keittiössä pirtin pöydän ääressä ja katsellessani ulos pihamaalle, näen koskemattoman, valkoisena hohtavan maan ja oravan kiipeilevän puussa. Ihana rauha valtaa mielen ja tuskin muistan kaupungin harmautta, asfalttiviidakkoa ja naapurin jumputtavaa amispoikaa.

t ä p i n ö i s s ä

Eilen valmistui myös elämäni ensimmäinen piparkakkutalo, talon osat ostin valmiina, "maan", ukot, porsaat ja kuuset tein valmistaikinasta. Nyt talo koristaa keittiön pöytää ja luo huumaavan tuoksun yhdessä vaniljakynttilöiden kanssa.

Eilen illalla en malttanut edes nukkua, otin koneenkin sänkyyn mukaan, kun olin niin täpinöissäni uudesta blogista. Mietiskelin mitä kaikkea ihanaa voinkaan tänne kuvata ja kirjoittaa! Ja aamulla ensimmäisenä kone auki ja kahvin kera blogeja tutkiskelemaan.

Yön aikana pakkanen oli kivasti piirtäny lumikiteitä kuistin ikkunoihin. Vein eilen tupaantuliaislahjaksi saamani muumimukit ikkunalle kuvattavaksi, jotta sain niihin aamun pakkastunnelmia. Eilen tosiaan vieraina kävivät poikaystävän vanhemmat ja isovanhemmat, tuliaisinaan arabian muumeista haisuli ja pappa!

ensimmäistä päivää

Mulla tulee monesti tunne, että pitäis saada kerrottua ja kuvitettua päivän tapahtumia. ok, soitan poikaystävälle. ei tunnu miltään. Kirjotan tekstaria. ÄH. Otan kuvia kodista ja aukaisen photoshopin. Poistan kuvat ennen tallennusta.

Oon lukenut blogeja, yhden ystävän, muutaman tutun ja monien tuntemattomien. Mielessä on kypsynyt ajatus omasta. Mutta ketä se mun elämä kiinnostaisi?, kysyn itseltäni. Ehkä ei ketään, mutta saampa purettua omia tuntemuksia ja ehkä ne deletoidut kuvatkin päätyvät tänne.

Eli toivotankin nyt tervetulleeksi kaikki, joita kiinnostaa sisustushommat ja muutenkin omillakäsillä tekeminen.